Ystävänpäivä oli. Ja meni. En toivottanut sitä kenellekään. Minulla ei siis ole ystäviä... Mistä sen nyt tietää, milloin jollekin kuuluu toivottaa hyvää ystävänpäivää? Kun olettaa toisen olettavan, että olen hänen ystävänsä, ja oletan hänen loukkaantuvan, jollen näin tee? Kun arvelen olevani jonkun ystävä?
On lähes yhtä pelottavaa toivottaa hyvää ystävänpäivää, kuin aikoinaan oli kakistaa suustaan: "alatsä oleen mun kaa?" Ja eräänlainen kosintahan tuokin on. Mitä jos oletetun ystävän kanssa onkin erilainen näkemys suhteen laadusta? Olisiko hyvä ensin varovaisesti karauttaa kurkkuaan, ja kysäistä: kröhöm - tuota - ollaankos me ystäviä? Jos toinen myöntää, niin sitten voi alkaa toivottelun?
Miten määritetään ystävä? On helppoa tunnistaa "henkilö, jonka nimen tietää". Tyttöystävä on helppo - se, jonka kanssa pussailee. Ystävä on vaikea. Melko abstraktia. Onko ystävä se, jonka kanssa viettää aikaa, jonka kanssa puhuu? Jolle voi kertoa salaisuuksia? Ihminen, josta pitää?
Entä pitääkö ystävyyden toteutuakseen olla molemminpuolista?
Ystävä - jotenkin liian epämääräistä, haavoittavaa ja henkilökohtaista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti