sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Floating like a stoneflake



Tumma toveri heräilee talviuniltaan. Nälkäänsä irvistellen se oikoo kangistuneita jäseniään. Vaitonaisena lähtee etsimään itselleen ravintoa; omanarvontuntoa, toivoa, elämäniloa - mitä tahansa syötäväksi kelpaavaa. Jälkeensä se jättää ahdistuksen ja toivottomuuden kaltaisia myrkkyjä.

Olen opettanut itselleni, olevani hyvä ihminen. Että kelpaan muille tällaisena kuin olen. Minun täytyy kelvata. Käy vaikeaksi uskoa, sillä nostan eteeni todisteen toisensa jälkeen. Yksinäisyys kiristää otettaan ja arvottomuus eristää maailmasta.

10 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Tumma toveri ei todellakaan ole mikään ystävä. Minun tumma toverini ei koskaan nuku talviunta -valon lisääntyessä sen tummuus hieman haalistuu.

Surullinen kappale, but donät give up.

Viides rooli kirjoitti...

Nelosella tuli jälleen perjantaina Luunkerääjä-leffa, jonka lopputekstien aikaan soi tämä biisi. Peter Gabrielin ja Kate Bushin äänet ovat molemmat niin persoonallisia, että on hämmästyttävää, että ne soivat yhdessä näin hyvin. Toisinkin voisi olla. Kaunis biisi, kaiken kaikkiaan.

Jael kirjoitti...

Kaunis kappale;olen aina pitänyt. Ihana kuunnella tätä pitkän tauon jälkeen. Toivottavasti ahdistus hellittää ajan mittaan..

Anonyymi kirjoitti...

Never give up! Tämä on niin kaunis, niin surullinen ja niin koskettava. Vanha tuttu, mutta aina yhtä freesi.

Tuima kirjoitti...

En ole kuullut tätä pitkään aikaan. Onpa hyvä edelleenkin. Kiitos kun laitoit tämän.

Anonyymi kirjoitti...

Olipa hyvä valinta.

Tummat toverit saavat olla välillä itsekseen omassa huoneessaan eikä täyttää koko kotia.

Puisto kirjoitti...

No hemmetti, tätä en olekaan kuullut pitkään aikaan. Olen sanonut varmaan monena sunnuntaina samaa ja sanon nytkin: tämä Sunnuntaiklassikko on ihan kertakaikkisen hieno juttu, se palauttaa mieliin juuri näitä hienoja biisejä, mitä ei ole aikoihin kuullut.

Ja on hauskaa kuunnella toisten musiikkimakua.

Kiitos! Ja hyvää alkavaa viikko sulle sinne!

hoover kirjoitti...

Yöllä, kello kolme, suden tunnin alkaessa minun Tummani kääntää kylkeä kyllästyneesti, vilkaisee minua syrjäkatsein ja kysyy: Mitä jos ajateltaisiin kuolemaa?

Sub Secreto kirjoitti...

Minusta sinä olet kiinnostava.

Jr. Jones kirjoitti...

Susu,
I donät... Älä sääkän.

Viides rooli,
Otinkin sen boxille, mutten vielä katsonut. Hauska sattumus...

Yaelian,
Eiköhän se hellitä, luultavasti melko piankin.

Lepis,
Never ever!

Tuima,
On se hyvä. Piti oikeestaan laittaa toinen Gabrielin biisi, mutta tämä osui silmiin, ja sattui aika sopivasti tuohon mielentilaankin, joten...

Hirlii,
On niin pieni koti, ettei riitä omaa huonetta Tummalle. Koitetaan kuiten pitää se pois lastenhuoneesta...

Papi,
Juu, olen minäkin classicoista jottain uutta kivaa löytänyt. ;).

Hoover,
ei liene reilua nauraa, mutta se oli niin osuvasti kirjoitettu, että väkisin hymyilyttää.

Secreto,
Kiva kuulla.