Todellakin. Sain kiitosta edistymisestä terapeutiltani. Vasta nyt jo tervehtymään päin ollessa alkaa todella ymmärtää, miten heikossa jamassa - niin sanotusti "vinossa" sitä onkaan oman elämänsä kanssa ollut. Vasta nyt alkaa kirkastua se, että todellakin on sairastanut masennusta, joka on luokiteltu keskivaikean ja vaikean rajoille. Vasta tässä vaiheessa huomaa, miten ahdistavaa elämä on ollut. Vasta nyt, kun elämä on toisenlaista.
Olen huomannut saaneeni uskoa itseeni ja omiin kykyihini: minä pärjään siinä missä muutkin. Olen alkanut uskoa itseeni, koska olen oivaltanut ettei tarvitse olla täydellinen ollakseen riittävä. Olen alkanut uskoa tulevaisuuteen, joka on täynnä mahdollisuuksia sen sijaan, että se olisi täynnä uhkakuvia ja toivottomuutta. Olen alkanut tehdä aloitteita elämänlaadun parantamiseksi. Kaikki tämä on täsmälleen päinvastaista toimintaa verrattuna masentuneen ihmisen mielenliikkeisiin.
En enää pelkää kuollakseni virheitä ja epäonnistumisia. En enää tunne voimakasta alemmuutta ja häpeää itsestäni toisten ihmisten seurassa. Koen olevani arvokas siinä missä muutkin, tällaisenaan, omana itsenäni. Lopulta elämässä ei ole kyse meriiteistä ja saavutuksista, eikä niiden ulkoisista tunnusmerkeistä, vaan tyytyväisyydestä itseensä ja elämäänsä.
Elämä on oikeastaan aika mukavaa, kun sen oikein oivaltaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Toistan jälleen itseäni lattein sanoin, mutta sitä aidosti tarkoittaen: elämä on.
Ei muuten lainkaan huono lähtökohta sinulla suunnistaa kohti niitä uusia ammatillisiakin haasteita.
En minä edelleenkään niitä haasteita niin hae, enkä mitään eläkeuraa suunnittele. Haluan lähteä kokeilemaan jotain ihan toisenlaista. Jotain hyvin perusduunia. Etsin uudenlaista roolia työpaikalla.
Katsotaan sitten myöhemmin, mitä elämä eteen tuo.
Kirjoitat taas aivan kuin minun mietteistäni. Voisin allekirjoittaa joka ikisen sanan tekstistäsi. Puet tunteet ja ajatukset sanoiksi niin etten voi muuta kuin ihastella. Niiden avulla oivallan aina jotain uutta tai sitten ne muistuttavat minua jostain tärkeästä minkä olen unohtanut. Tuli hyvä olo lukiessani tätäkin kirjoitustasi. t.Tirsu (Blogisi on muuten ainoa ei-käsityöaiheinen, jota seuraan.)
Tirsu, kannattaa kokeilla muitakin epäkäsityöblogeja, ties vaikka millaisia helmiä sieltä paljastuu.
Kiitosta rohkaisusta.
Kuten olet aina ollut riittävän hyvä ja varustettu ominaisuuksilla, jotka tekevät ihmisestä rakastettavan. Täydellinen ihminen olisi vain ärsyttävä, jos sellainen olisi olemassa. Olen onnellinen oivalluksestasi ja terapian hyvistä tuloksista.
-äiti
Kiitos äitee. =)
"Olen alkanut uskoa itseeni, koska olen oivaltanut ettei tarvitse olla täydellinen ollakseen riittävä."
Kiitos sinulle ihan oikeasti, ja jaksamisia.
Lähetä kommentti