muutos näyttää sen mitä olit ennen

Todellakin. Sain kiitosta edistymisestä terapeutiltani. Vasta nyt jo tervehtymään päin ollessa alkaa todella ymmärtää, miten heikossa jamassa - niin sanotusti "vinossa" sitä onkaan oman elämänsä kanssa ollut. Vasta nyt alkaa kirkastua se, että todellakin on sairastanut masennusta, joka on luokiteltu keskivaikean ja vaikean rajoille. Vasta tässä vaiheessa huomaa, miten ahdistavaa elämä on ollut. Vasta nyt, kun elämä on toisenlaista.

Olen huomannut saaneeni uskoa itseeni ja omiin kykyihini: minä pärjään siinä missä muutkin. Olen alkanut uskoa itseeni, koska olen oivaltanut ettei tarvitse olla täydellinen ollakseen riittävä. Olen alkanut uskoa tulevaisuuteen, joka on täynnä mahdollisuuksia sen sijaan, että se olisi täynnä uhkakuvia ja toivottomuutta. Olen alkanut tehdä aloitteita elämänlaadun parantamiseksi. Kaikki tämä on täsmälleen päinvastaista toimintaa verrattuna masentuneen ihmisen mielenliikkeisiin.

En enää pelkää kuollakseni virheitä ja epäonnistumisia. En enää tunne voimakasta alemmuutta ja häpeää itsestäni toisten ihmisten seurassa. Koen olevani arvokas siinä missä muutkin, tällaisenaan, omana itsenäni. Lopulta elämässä ei ole kyse meriiteistä ja saavutuksista, eikä niiden ulkoisista tunnusmerkeistä, vaan tyytyväisyydestä itseensä ja elämäänsä.

Elämä on oikeastaan aika mukavaa, kun sen oikein oivaltaa.

Oppimassa olemaan

Elämänkoulun pitkä oppimäärä, osa yksi: itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on. Se on ollut viimeisimmän vuosikurssini teema, jonka sisäistäminen on ollut vaikeaa, mutta samalla äärimmäisen palkitsevaa.

Jos minä itse annan itselleni luvan olla juuri tällainen, ei muiden ajatuksilla ole niin suurta merkitystä. Tämän ajatuksen sisäistäminen tuo elämään vapautta. Toisten odotusten kahleet avautuvat ja putoavat raskaasti kolisten maahan. Olen vapaa tekemään mitä haluan, mutta otan kuitenkin vasta ensimmäisiä haparoivia askeleitani. Maailma avautuu edessäni horisonttiin asti ja tiedän sen jatkuvan siitäkin eteenpäin.

Olin eilen siskon ja yhden vähemmän tutun työkaverin kanssa erään juhlan jatkoilla mukavassa kapakassa. Toisen ihmisen kohtaaminen ilman kahleita on kovin erilaista, kuin ruosteinen ketju nilkkaan sidottuna. Ilman kahletta voi olla tasaveroinen, ei kenenkään armoilla. Keskustelukumppanin peloton maailmanvalloituselämäntapa loi uskoa minuunkin. Uskoa siitä, että minulle on tässä maailmassa paikka. Vieläpä juuri sellainen, minkä päätän itselleni ottaa. Kaikki mitä tarvitaan, on hiukan rohkeutta, pikkuisen vaivannäköä ja aimo annos elämän kohinaa.

P.S. Jos joku tietää, miten sivupalkkissa olevasta kuvasta saa tehtyä linkin, niin olisin kiitollinen neuvoista...

Bloggausta tositarkoituksella

Sain tällaisen tunnustuksen tirsulta. Erityisesti olen otettu myöntäjän kommentista, jolla tirsu ilmoitti tästä tunnustuksesta. Itse merkkikin on hieno, jotenkin runollinen ja sivistyneen ylevä.

______________________________________________

Rules:

1.You have to nominate 5 blogs, which haven´t have awards before.
2.Each of the blogs must have a purpose!
3.The nominated blogs must make a link back to this page.
4.The logo from the award must be put on their blog and it must link back to this blog.

__________________________________________________

Säännöissä on kuitenkin jotakin, mikä saa minut kavahtamaan. Joku haluaa antaa toiselle tunnustuksen, jonka saa vastaanottaa vain tietyillä ehdoilla, eli tekemällä vastapalveluksen. (Tirsu, tämä ei nyt ole kritiikkiä sinua kohtaan, ethän sinä tätä merkkiä keksinyt.) Hyvin kuvaavaa on, että kyseessä ovat nimenomaan säännöt, eikä perustelut.

Kiitos ja tunnustukset kuuluu minusta antaa ihan pyyteettömin mielin, ilman ehtoja ja vastavaateita. Niinpä minä aion olla kapinallinen ja tehdä vallankumouksen; ottaa merkkini ja tehdä sillä oman mieleni mukaan. Näin minä teen:

1. Laitan merkin blogiini näkösälle, koska olen ylpeä saamistani perusteluista.
2. Laitan merkistä linkin tirsulle, koska haluan muistaa ihmisen, jolta olen sen saanut.
3. En jaa tätä merkkiä eteenpäin, syystä, joka ilmenee seuraavasta kappaleesta. Lisäksi, jos jokainen jakaa merkin viidelle, saavuttaa se ennen pitkää jokaisen moneen kertaan. Mitä arvoa koko merkillä enää silloin on?

Sitten siihen tarkoitukseen. Mielestäni jokaisella blogilla on oma kaksoistarkoituksensa. Blogin kirjoittajalla taitaa aina olla jokin tarkoitus kirjoittamiselleen, mikä kelläkin. Toinen tarkoitus tulee sitten lukijan suunnalta. Joku kokee yhdessä blogissa tarkoituksenmukaisuutta, toinen taas ei lainkaan. Sama juttu blogien takana olevien ihmisten suhteen.

Minun blogillani on oma päivittäin vaihtuva tarkoituksensa minulle itselleni. Salaa toivoin, että sillä voisi olla joku merkitys myös jollekin muulle. Aloin jo menettää toivoani sen suhteen, ja siksi tämä tunnustus erityisesti ilahdutti.

Miten miehet ratsastaa

"Olkoon myrsky sekä viima
ja tuvassa lämmin kamiina
On kunnia ja miehuullisuus
suorittaa velvollisuus

Maailma on kylmä vaikka
on ehkä lämmölläkin paikka
Kentät kutsuu sankareita
eikä suinkaan pelkureita

(kerto)
Missä miehet ratsastaa
Siellä lampaat ei voi laiduntaa
Missä miehet ratsastaa
Siellä kuulee susien ulvontaa
Missä miehet, missä miehet ratsastaa
Missä miehet, missä miehet ratsastaa

Olkoon edessä tuhoa
ja takana lemmen lumoa
On miehellä velvollisuus
muistaa urhoollisuus

Ei kukaan voi välttää kipua
ja vain elämän virrassa lipua
Kentät kutsuu sankareita
eikä suinkaan pelkureita"

-teräsbetoni: Missä miehet ratsastaa-

Tässä en ymmärrä tuota kertsiä. Halauaisin kääntää sen muotoon missä miehet ratsastaa, siellä lampaat voivat laiduntaa. On miehiä, ja on susia miesten vaatteissa. Vissi ero minusta. Kun tuohon vielä lisätään tuo mahtipontinen miehinen uho, joka biisiin tuodaan musiikin muodossa, menee melkein hyvä ajatus harhateille.

Todellisilla miehillä ei ole tarvetta uhitella miehisyydellään. Nämä ovat vain lampaita suden vaatteissa. Lampaita, jotka eivät ymmärrä miesten kulkevan alastomina ja viluisina ilman villahousujaan.