Embedding disabled by request.
Myönnän, sain inspiraation Annikilta, joka pohdiskeli omaa vahvuuttaan.
Minussa on tuo polte totuuden paljastamiseen, pieni sisäinen tiedemies, joka ei ole valmis luopumaan totuudesta vain ilmapiirin vuoksi. Jotkut ovat törmänneet siihen osaan minua täällä blogistanissa, toiset täällä kotosalla, ja muut missä lie.
En myönnä, että ilkeyttäni olisin sellainen. Kuitenkin toisinaan minun koetaan hyökkäävän, vaikka minä vain etsin kuumeisesti. Minun ehkä kuvitellaan olevan ihmistä vastaan, vaikka olen asian puolesta.
Musta ja valkoinen. Sitä minä en vain voi hyväksyä. Se on heikkouteni. Miksi, miksi se onkin niin vaikeaa. Onhan minulla isä, jolle oli vain musta ja valkoinen, ja voihan olla, että minä vielä isälleni huudan harmaata. Voihan se olla niin. Sehän olisi helppoa ja loogista. Eikä sillä oikeastaan ole väliäkään. Tällainen minä olen, enkä sitä halua itsestäni pois.
Olisi harmillista toimia näin vain sisäisestä pakosta ilman, että minä sen paremmin kuin muutkaan, mitään tästä hyötyisimme. Miten siis tämän kykyni kanavoin niin, etten tarpeettomasti muita loukkaa, sillä sisälläni tunnen, miten pieneksi ja lyttyyn voi ihmisen polkea, ihan tarkoittamattaan.
Miten voisin etsiä totuuttani vetämättä mattoa toisen jalkojen alta? Pitäisi varmaan aloittaa, että en tiedä totuutta, mutta olen innokas etsimään vaihtoehtoja. En tiedä. Joskus tunnen muutenkin itseni kummajaiseksi. Aaltojeni eriskummallinen pituus ei tunnu kohtaavan toisten kanssa, ja välillä tunnen viestiväni teflonia tai luotaan työntäviä magneettikenttiä. Samaan aikaan olen itsekin vaikeasti tavoitettava. Eagles sen sanoi...
Eihän tässä ole taas päätä, eikä häntää. Pitäisi varmaan perustaa uusi blogi: vuodatus.com.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Kun minä olin nuori, oli ajan hengen mukaista kovasti etsiä, mutta löytää ei sopinut. Se olisi ollut jämähtämisen , ukkoutumisen ja akkautumisen merkki.Taidat kuitenkin kuulua selvästi nuorempaan sukupolveen kuin meikäläinen,silti tekee mieleni kysyä: mitä oikeastaan toivoisit löytäväsi?
Siis totuuden MISTÄ? Itsestäsi, elämästä, näkkileivän syvimmästä olemuksesta? ;-)
Ei tuo ollut ihan niin syvällistä totuuden etsimistä kuin miltä ehkä kuulosti. Ihan vaikka siitä, kannattaako ostaa näkkileipää vai kokojyväleipää. Tai Kannattaako olla oma itsensä, vai esiintyä korrektisti, kannattaako ostaa Nokia vai Eriksson. Mistä milloinkin keskustelu syntyy.
Mitä toivoisin löytäväni? Hyvä kysymys. En minä sinänsä taida etsiä mitään erityistä, ennemminkin pyristelen asioista pois päin. En tosiaan oikein osaa odottaa tulevaisuudelta mitään, mikä olisi erityisesti odottamisen arvoista. Kunhan katselen mitä vastaan tulee ja annan ajan kulua.
Minä tavallaan ymmärrän, mitä tarkoitat. Tai siis luulen ymmärtäväni, mutta saatan olla väärässäkin.
Voisiko kyse olla siitä, että haluat perusteluja asioille ja päätöksille - mielellään siis kunnollisia perusteluja eikä tyyliin "mutku niin on aina tehty" tai "ku se on kivaa" jne. ?
Tällainen ihminen saa helposti vastarannankiiskin maineen, vaikkei sellainen olisikaan. Itse olen juuri tuollainen, mutta kun kyseenalaistaminen ei ole sama asia kuin tyrmääminen, vaikka se sellaiseksi valitettavan usein todetaan.
Tai sitten yksityiskohdista kiinnostunutta moititaan lillukanvarsissaroikkujaksi (hitsi mikä sanahirviö ;-), vaikka lillukkarakastaja voi ihan oikeasti nähdä sen asian oleellisena (vaikkei kukaan muu ryhmästä niin kokisi).
Vaikutat analysoivan paljon asioita (tällainen tunne minulla on, korjaa jos olen väärässä). Joidenkin mielestä varmaan myös asioita, joita ei pitäisi tai ei ole tarvetta analysoida. Mutta kukas sen tärkeyden ja tarpeen määrittelee? Mielestäni kukin itse itsensä kohdalla.
Minäkin voisin varsin hyvin pohdiskella olisiko kannattavampaa ostaa täysjyväleipää vai näkkäriä. ;)
Ps. Tuo poistettu kommentti oli minun. Siinä oli niin paljon kirjoitusvirheitä, että oli pakko korjata ne laittaa uudelleen. :D
Haha, en saanut sitten tuotakaan kmmenttia kokonaan virheettä. Minulta jää joskus sanoja välistä - ajatus varmaan on niin paljon edellä kuin sormet. Pitää opetella kirjoittamaan nopeammin ;)
Joo, juuri tuota koitin tarkoittaa. En tiedä ajattelinkon sitä tuota kirjoittaessa, mutta noin se on.
Virheet tekevät ihmisen.
Lähetä kommentti