perjantai 25. maaliskuuta 2011
Kun olet poissa
Pitkästä aikaa katsahdin suosikkilistani blogeja. "Blogi on poistettu". "Lopetan blogin pitämisen". "Blogi näytetään vain kutsutuille käyttäjille". Kaikki ovat poissa. Menneet kuka mihinkin suuntaan, niin kuin minäkin. Uusi aikakausi on alkanut, "keskivanhan liiton bloggaajista" on aika jättänyt. Tai ei sentään ihan kaikista... =)
maanantai 10. toukokuuta 2010
Viva L'europe!
Jonkin aikaa takaperin uutisoitiin maorisoturien pääkallojen palauttamisesta euroopan museoista takaisin kotimaahansa haudattaviksi. Naureskelin eurooppalaisen sivistyksen korkealle tasolle, etenkin siinä vaiheessa kun luin juttua eteenpäin ja havaitsin "alkuasukkaiden" vaihtaneen pääkalloja länsimaisiin aseisiin, millä tavalla pääkallot olivat eurooppaan päätyneet.
Me eurooppalaiset kuvittelemme olevamme maailman sivistyksen kehto. Kuitenkin olemme rakentaneet hyvinvointimme raa'alla siirtomaiden hyväksikäytöllä, riistämisellä ja viattomien tappamisella. Me eurooppalaiset olemme tahranneet rahamme ikiajoiksi Afrikan ja Amerikan alkuperäiskansojen vereen. Olemme tylyllä tavalla riistäneet heidän elintilansa, ja luonnonvaransa, sekä orjuuttaneet heidän kansansa. Veimme heiltä kaiken, ja nyt hurskastelemme jollakin olemattoman pienillä kehitysapurahoilla, samalla kun panikoimme euroopan talousalueen massiivisesta ahdingosta. Hui!
Olemme tappaneet massoittain viattomia, koska he eivät ole palvoneet meidän jumalaamme. Oikeamielisten jumalaa, jonka lähimmät palvelijat raiskaavat lapsia. Toki meilläkin on omat syntipukkimme, kuten Hitler ja Stalin, jotka olivat julmia meille eurooppalaisille itsellemme.
Me eurooppalaiset kuvittelemme olevamme maailman sivistyksen kehto. Kuitenkin olemme rakentaneet hyvinvointimme raa'alla siirtomaiden hyväksikäytöllä, riistämisellä ja viattomien tappamisella. Me eurooppalaiset olemme tahranneet rahamme ikiajoiksi Afrikan ja Amerikan alkuperäiskansojen vereen. Olemme tylyllä tavalla riistäneet heidän elintilansa, ja luonnonvaransa, sekä orjuuttaneet heidän kansansa. Veimme heiltä kaiken, ja nyt hurskastelemme jollakin olemattoman pienillä kehitysapurahoilla, samalla kun panikoimme euroopan talousalueen massiivisesta ahdingosta. Hui!
Olemme tappaneet massoittain viattomia, koska he eivät ole palvoneet meidän jumalaamme. Oikeamielisten jumalaa, jonka lähimmät palvelijat raiskaavat lapsia. Toki meilläkin on omat syntipukkimme, kuten Hitler ja Stalin, jotka olivat julmia meille eurooppalaisille itsellemme.
tiistai 30. maaliskuuta 2010
A.R.M.O.
Ärsyttävä pikkutuska. Tyhjyys. Sanattomuus.
Olen joskus kokenut armon. Ansaitsematon Rakkaus Sinun Osaksesi. Juuri tästä kristittynä elämisessä pitäisi olla kysymys. Ei jumalan antamasta armosta, ei helvetistä pelastumisesta, eikä kulttuurisidonnaisista normistoista ja sääntökokoelmista.
Ansaitsematon rakkaus sinun osaksesi, ihmiseltä ihmiselle. Se ei pyydä itselleen, ei odota vastapalvelusta. Se ei ole vaivannäköä, ei uhrautumista eikä välineitä. Ansaitsematon rakkaus sinun osaksesi ei pyri myöskään tekemään hyvää, ei auttamaan. Se vain on, tässä ja nyt, vailla mitään syytä. Siksi se on puhdasta, siksi se menee luihin ja ytimiin.
Se on niin vahvaa, ettei sen valjastaminen suurempien jumalallisten tarkoitusperien välikappaleeksi - siinä kuitenkaan onnistumatta - ole mikään ihme. Onnistumatta, sillä jumalan armo vaatii vastinetta. Jumalan armo kiristää. Jumalan armo vaatii tekemään oman tahtonsa mukaan, palvomaan itseään ja kieltämään muut. Vasta sitten on ihminen ansainnut pelastuksensa, armonsa - Ansaitsematon...Rakkaus...Minun...Osakseni... Suoraan kristillisen kirkon opetuksista.
Ensimmäisestä elän, sitä minä janoan. Toista en voi sietää.
Väsymys. Tuulenpuuskan nostama hyväntuulisuus ja innostus, joka pian taas taittuu ja liukenee apatian mereen. Meri palaa mielikuviini jatkuvasti uudelleen. Se ei näyttäydy uhkaavana, eikä myrskyisenä, vaan tyynenä ja loputtomana, paikallaan lilluvana. Ulappa vailla horisonttia.
Youtubesta tuntuvat puuttuvan juuri ne biisit, joita minä etsin:
Rakkaus on kuuro, rakkaus on sokea
meni jonon ohi, ei tervehtinyt pokea
rakkaus ei kersku, rakkaus ei lesota
otti juhlat haltuun, alko heti miten mesota
rakkaus
Rakkaus ei kuole, rakkaus on elävä
tuli käsirysy, ei aikonutkaan hävitä
rakkaus ei liiku vaikka se on nopea
tulipuna sade ja äärimmäisen kopea
rakkaus
On mulla metallinen sheriffintähti,
joka rinnassa roiskuu ja roihuaa
soihdun sakaroista kipinä lähti,
kato tuolla ne taivasta ratsastaa
Rakkaus
seisoo mun edessä
rakkaus
on kaiken tekevä puhtaaksi
Rakkaus on liian kiinostuva kaveri
pariskunnan alla nariseva laveri
rakkaus lyö turpaan, kun ei auta uhota
hei rakennapa maja, se on helppo tuhota
rakkaus
On mulla metallinen sheriffintähti,
joka rinnassa roiskuu ja roihuaa
soihdun sakaroista kipinä lähti,
kato tuolla ne taivasta ratsastaa
Rakkaus
seisoo mun edessä
rakkaus
on kaiken tekevä puhtaaksi
Oisin kumiseva vaski, langaton leija läpi laskun
vaikka tili ois turvoksissa ja kuisti lasitettu
se kyllä säkenöi kun kevät koittaa, mutta onnen aateloi
Rakkaus
seisoo mun edessä
rakkaus
on kaiken tekevä puhtaaksi
On mulla metallinen sheriffintähti,
joka rinnassa roiskuu ja roihuaa
soihdun sakaroista kipinä lähti,
kato tuolla ne taivasta ratsastaa
- Zen Café: metallinen sheriffintähti -
Olen joskus kokenut armon. Ansaitsematon Rakkaus Sinun Osaksesi. Juuri tästä kristittynä elämisessä pitäisi olla kysymys. Ei jumalan antamasta armosta, ei helvetistä pelastumisesta, eikä kulttuurisidonnaisista normistoista ja sääntökokoelmista.
Ansaitsematon rakkaus sinun osaksesi, ihmiseltä ihmiselle. Se ei pyydä itselleen, ei odota vastapalvelusta. Se ei ole vaivannäköä, ei uhrautumista eikä välineitä. Ansaitsematon rakkaus sinun osaksesi ei pyri myöskään tekemään hyvää, ei auttamaan. Se vain on, tässä ja nyt, vailla mitään syytä. Siksi se on puhdasta, siksi se menee luihin ja ytimiin.
Se on niin vahvaa, ettei sen valjastaminen suurempien jumalallisten tarkoitusperien välikappaleeksi - siinä kuitenkaan onnistumatta - ole mikään ihme. Onnistumatta, sillä jumalan armo vaatii vastinetta. Jumalan armo kiristää. Jumalan armo vaatii tekemään oman tahtonsa mukaan, palvomaan itseään ja kieltämään muut. Vasta sitten on ihminen ansainnut pelastuksensa, armonsa - Ansaitsematon...Rakkaus...Minun...Osakseni... Suoraan kristillisen kirkon opetuksista.
Ensimmäisestä elän, sitä minä janoan. Toista en voi sietää.
Väsymys. Tuulenpuuskan nostama hyväntuulisuus ja innostus, joka pian taas taittuu ja liukenee apatian mereen. Meri palaa mielikuviini jatkuvasti uudelleen. Se ei näyttäydy uhkaavana, eikä myrskyisenä, vaan tyynenä ja loputtomana, paikallaan lilluvana. Ulappa vailla horisonttia.
Youtubesta tuntuvat puuttuvan juuri ne biisit, joita minä etsin:
Rakkaus on kuuro, rakkaus on sokea
meni jonon ohi, ei tervehtinyt pokea
rakkaus ei kersku, rakkaus ei lesota
otti juhlat haltuun, alko heti miten mesota
rakkaus
Rakkaus ei kuole, rakkaus on elävä
tuli käsirysy, ei aikonutkaan hävitä
rakkaus ei liiku vaikka se on nopea
tulipuna sade ja äärimmäisen kopea
rakkaus
On mulla metallinen sheriffintähti,
joka rinnassa roiskuu ja roihuaa
soihdun sakaroista kipinä lähti,
kato tuolla ne taivasta ratsastaa
Rakkaus
seisoo mun edessä
rakkaus
on kaiken tekevä puhtaaksi
Rakkaus on liian kiinostuva kaveri
pariskunnan alla nariseva laveri
rakkaus lyö turpaan, kun ei auta uhota
hei rakennapa maja, se on helppo tuhota
rakkaus
On mulla metallinen sheriffintähti,
joka rinnassa roiskuu ja roihuaa
soihdun sakaroista kipinä lähti,
kato tuolla ne taivasta ratsastaa
Rakkaus
seisoo mun edessä
rakkaus
on kaiken tekevä puhtaaksi
Oisin kumiseva vaski, langaton leija läpi laskun
vaikka tili ois turvoksissa ja kuisti lasitettu
se kyllä säkenöi kun kevät koittaa, mutta onnen aateloi
Rakkaus
seisoo mun edessä
rakkaus
on kaiken tekevä puhtaaksi
On mulla metallinen sheriffintähti,
joka rinnassa roiskuu ja roihuaa
soihdun sakaroista kipinä lähti,
kato tuolla ne taivasta ratsastaa
- Zen Café: metallinen sheriffintähti -
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Bonnie does not exist
Luullakseni lääkkeiden ansiosta olen päässyt suurimmaksi osaksi eroon varsinaisesta ahdistuksesta, jota nyt koen ainoastaan hetkittäin. Jäljellä on voimattomuus, väsymys, alakulo, ärtyisyys ja yksinäisyys. Zen Café:n sanoin, "kaipaan naista niin kuin hukkuva on hapen perässä". Tuo kuvaa hyvin sitä, miltä ahdistus tuntuu, kuin hukkuva on hapen perässä. Erona on lähinnä, ettei tiedä mikä se helpottava happi olisi. Yhtä tuskaisesti välillä kaipaa toista ihmistä. Jotakuta, jonka kanssa olla kuin Bonnie & Clyde. Toista, jonka kanssa sulkea koko muu maailma pois, ja vain olla.
maanantai 15. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
